Konsumerismi, potilaiden ja kuluttajien aktiivinen toiminta sekä erityisesti lääkäreiden kokemukset ja näkemykset potilaista kuluttajina

Consumerism emphasises the patient s position and freedom of choice. Consumerism is being promoted by a range of phenomena occurring in society and health care. Different actors hold different views on the patient as a consumer and on his or her participation. Consumer demand is created outside the patient physician relationship and the commercialisation of services generates new expectations with respect to physician s work. More and more patients may be interested in adopting a more equal position in the care relationship, and trying to negotiate with the physician or to even dictate how he or she should be cared for. In Finland, very little research has been conducted on patients and consumers organising themselves at national system level, patients as choosers, and physicians attitudes to various consumerist phenomena or the choice made by the patient. In the empirical data for this study, the term consumer-patient refers to active consumers and patients making choices related to their clinical care prior to a physician s diagnosis. Consumer-patients are also represented by consumer and patient organisations and movements. The main research question is: How do physicians regard the care choice made by the patient? This question is addressed from a perspective encompassing patients and consumers organised activities and individuals active behaviour in health care as well as physicians experiences and their views on patients as consumers making choices related to their care. The first part (Study I), examines the patient organisation field, information sources used including the websites of such organisations, files from Finland s Slot Machine Association, RAY, a survey conducted by a Finnish television news department and interviews of patient organisations. Based on observation and a physician survey, Study II examines physicians attitudes to the idea that patients could obtain information through consumer movements about physicians care practices before seeking medical care. Studies III−IV use a physician survey to examine physicians attitudes to direct-to-consumer-advertising of prescription drugs (DTCA) and their experiences and views of patient requests related to treatments and examinations. Study V uses comparative surveys to examine the attitudes of health care professionals and the population to the introduction of new technologies in health care, using genetic screenings and tests as an example. The number of patient organisations increased, with a particular escalation as of the 1990s. The characteristics and operating methods of the organisations varied greatly. Physicians organisations adopted a negative or neutral attitude towards the consumer movements idea of distributing information on care practices, whereas individual physicians attitudes were slightly more positive. Physicians regarded direct-to-consumer-advertising of prescription drugs as negative, but took a more permissive attitude towards indirect advertising. More than every third physician considered drug advertisements in general to be harmful or useless in the distribution of drug information to patients or consumers. More than half of physicians conducting patient work reported that they (very) often encountered patients who stated upon arrival for a consultation that they wanted specific treatments or examinations, and that the number of such situations had increased. Such situations were viewed as positive with regard to the care relationship by every fifth physician and as negative by two fifths. Physicians justified a reserved attitude to the patients consumer role by referring to their medical expertise and position as care decision-makers, the patient physician relationship and the public health care system. Reasons for a positive attitude included the patient s participation and co-operation, the patient physician relationship and the patient s knowledge. Professionals were more reserved than lay people about the introduction and extension of genetic technologies in health care. A significant minority of the physicians did not take a clear pro or con attitude to the patients consumer role or to the use of new technologies in health care. The physicians age, gender, place of work and specialisation influenced their attitudes to the patient s consumer role, and private physicians viewed it in a more positive light than those working in public health care. Active consumer-patients challenge the society to hold a discussion of the patient s choice, participation in care decision-making and participation in health care policy in general. Their transformation into customers and consumers implies not only a new division of individuals roles and powers, but also contributes to changing relationships between system level roles: between citizens and the state and between public and private health care. This phenomenon raises various issues related to health care policy. In conclusion, topics are presented for discussion, practical measures and further research. Keywords: health care, consumerism, distribution of technologies, commercialisation, physicians, patients, consumers, patient s choice, patient s role.

Konsumerismilla tarkoitetaan potilaan aseman ja valinnanvapauden korostamista. Konsumerismia edistävät erilaiset ilmiöt yhteiskunnassa ja terveydenhuollossa. Nykyisin terveydenhuollon hallinnossa ja terveyspolitiikassa korostetaan potilaan osallistumista. Eri toimijoiden käsitys potilaasta kuluttajana ja potilaan osallistumisesta eroaa. Käsitys potilaasta kuluttajana on alkujaan lähtöisin kuluttajaliikkeestä, mutta myös kaupallisen mallin tuomisesta terveydenhuoltoon. Osallistuminen on osa uudelleenmuotoutuvaa terveydenhuoltoa ilmiön ollessa kansainvälinen. Esimerkiksi Euroopan unionissa oli vuosina 2001 - 2003 teollisuuden taholta yritys sallia reseptilääkkeiden yleisömainonta ja tilanne on aktivoitunut uudelleen. Kaupallisista geenitesteistä, joiden mainonta on samansuuntaista, on ryhdytty kriittiseen keskusteluun. Palvelujen kaupallistuminen kohdistaa lääkärityöhön uusia odotuksia. Yhä useampi potilas saattaa olla kiinnostunut asettumaan hoitosuhteessa entistä tasavertaisempaan asemaan, neuvottelemaan lääkärin kanssa tai jopa sanelemaan, kuinka häntä tulee hoitaa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan potilasjärjestöjen lukumäärä lisääntyi etenkin 1990-luvulta lähtien kiihtyvästi. Lääkärit eivät suhtautuneet 1990-luvun puolivälissä innostuneesti ajatukseen, että kuluttajaliikkeet jakaisivat tietoa hoitokäytännöistä. Terveydenhuollon ammattilaiset suhtautuivat 1990-luvun lopulla geeniseulontojen ja geenitestien käyttöönottoon ja laajentamiseen varovaisemmin kuin maallikot. Vuoden 2002 lääkärikyselyssä lääkärit suhtautuivat kielteisesti reseptilääkkeiden yleisömainontaan. Yli kolmannes piti lääkemainoksia yleensäkin haitallisina tai hyödyttöminä tiedon jakamisessa väestölle. Yli puolet potilastyötä tekevistä lääkäreistä raportoi, että heillä on (erittäin) usein potilaita, jotka ilmoittavat jo vastaanotolle tullessaan haluavansa tiettyjä tutkimuksia, toimenpiteitä ja lääkkeitä, sekä kyseisten tilanteiden lisääntymisestä. Joka viides koki tilanteen hoitosuhteen kannalta myönteisenä ja kaksi viidestä kielteisenä. Yksityislääkärit suhtautuivat potilaiden kuluttajarooliin myönteisemmin kuin julkisella sektorilla työskentelevät. Potilaiden ja kuluttajien aktivointi ja aktiiviset kuluttaja-potilaat haastavat keskusteluun potilaan tekemästä valinnasta ja osallistumisesta hoitopäätöksentekoon sekä potilaiden osallistumisesta terveyspolitiikkaan yleensä. Muuttuminen asiakkaiksi ja kuluttajiksi ei ole vain yksilöiden roolin ja vallan uudelleenjakoa, vaan se vaikuttaa suhteiden muuttumiseen myös järjestelmätasolla kansalaisten ja valtion sekä julkisen ja yksityisen terveydenhuollon rooleissa. Esiin nousee terveyspoliittisia asioita.