Type 1 and type 2 diabetes among young adults in Finland : Incidence and perinatal exposures

This study aimed to examine the incidence of young adult-onset T1DM and T2DM among Finns, and to explore the possible risk factors for young adult-onset T1DM and T2DM that occur during the perinatal period and childhood. In the studies I-II, the incidence of diabetes was examined among 15-39-year-old Finns during the years 1992-2001. Information on the new diagnoses of diabetes was collected from four sources: standardized national reports filled in by diabetes nurses, the Hospital Discharge Register, the Drug Reimbursement Register, and the Drug Prescription Register. The type of diabetes was assigned using information obtained from these four data sources. The incidence of T1DM was 18 per 100,000/year, and there was a clear male predominance in the incidence of T1DM. The incidence of T1DM increased on average 3.9% per year during 1992-2001. The incidence of T2DM was 13 per 100,000/year, and it displayed an increase of 4.3% per year. In the studies III-V, the effects of perinatal exposures and childhood growth on the risk for young adult-onset T1DM and T2DM were explored in a case-control setting. Individuals diagnosed with T1DM (n=1,388) and T2DM (n=1,121) during the period 1992-1996 were chosen as the diabetes cases for the study, and two controls were chosen for each case from the National Population Register. Data on the study subjects parents and siblings was obtained from the National Population Register. The study subjects original birth records and child welfare clinic records were traced nationwide. The risk for young adult-onset T2DM was the lowest among the offspring of mothers aged about 30 years, whereas the risk for T2DM increased towards younger and older maternal ages. Birth orders second to fourth were found protective of T2DM. In addition, the risk for T2DM was observed to decrease with increasing birth weight until 4.2 kg, after which the risk began to increase. A high body mass index (BMI) at the BMI rebound between ages 3-11 years substantially increased the risk for T2DM, and the excess weight gain in individuals diagnosed with T2DM began in early childhood. Maternal age, birth order, or body size at birth had no effect on the risk for young adult-onset T1DM. Instead, individuals with T1DM were observed to have a higher maximum BMI before the age of 3 than their control subjects. In conclusion, the increasing trend in the development of both T1DM and T2DM among young Finnish adults is alarming. The high risk for T1DM among the Finnish population extends to at least 40 years of age, and at least 200-300 young Finnish adults are diagnosed with T2DM every year. Growth during the fetal period and childhood notably affects the risk for T2DM. T2DM prevention should also target childhood obesity. Rapid growth during the first years of life may be a risk factor for late-onset T1DM.

Tutkimuksessa selvitettiin diabeteksen ilmaantuvuutta 15-39 vuotiailla suomalaisilla vuosina 1992-2001. Tiedot uusista tapauksista saatiin yhdistämällä tietoja Kelan erityiskorvausoikeus- ja lääkekorvausrekistereistä sekä Stakesin ylläpitämästä sairaalapoistorekisteristä. Diabeteksen tyyppi määritettiin käyttämällä diagnoosi- ja lääkitystietoja, ja tämän lisäksi tyyppi varmistettiin tarvittaessa lääkärinlausunnoista. Tulokset osoittivat, että tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus oli 18 per 100 000/vuosi, ja että tyypin 1 diabeteksen sairastuneissa oli selkeä miesenemmistö. Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus lisääntyi keskimäärin 3,9% vuodessa vuosina 1992-2001. Tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus oli 13 per 100 000/vuosi ja tyypin 2 diabetes lisääntyi jopa 4,3% vuosittain tutkitussa ikäryhmässä. Ilmaantuvuuden lisäksi selvitettiin mahdollisten syntymän- ja lapsuusaikaisten tekijöiden yhteyttä diabetesriskiin nuorella aikuisiällä. Tutkimuksessa käytettiin tapaus-verrokkiasetelmaa. Tiedot mahdollisista riskitekijöistä kerättiin väestörekisteristä sekä alkuperäisistä synnytyskertomuksista ja neuvolakorteista. Tutkimuksessa selvisi, että tyypin 2 diabeteksen riski oli matalin noin 30-vuotiaiden äitien lapsilla ja taudin riski kasvoi äidin iän nuorentuessa tai vanhentuessa. Lisäksi perheen toisena, kolmantena tai neljäntenä syntyneillä lapsilla todettiin olevan pienempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen kuin esikoisella. Tyypin 2 diabeteksen riski väheni syntymäpainon suurentuessa 4,2 kg asti, minkä jälkeen riski alkoi jälleen lisääntyä. Korkea painoindeksi 3-11 vuoden iässä, hetkellä jolloin lapsen painoindeksi taittuu nousuun, lisäsi huomattavasti riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen nuorella aikuisiällä. Liiallinen painonnousu henkilöillä, jotka sairastuvat tyypin 2 diabetekseen, alkoi jo varhain lapsuusiässä. Äidin ikä, syntymäjärjestys tai syntymäkoko eivät vaikuttaneet riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen nuorella aikuisiällä. Sen sijaan heillä painoindeksin huippu oli verrokeita korkeampi alle 3-vuotiaana. Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuden nousu suomalaisilla nuorilla aikuisilla on hälyttävää. Suomalaisessa väestössä korkea riski sairastua tyypin 1 diabetekseen jatkuu ainakin 40 vuoden ikään, ja vähintään 200-300 suomalaista nuorta aikuista sairastuu tyypin 2 diabetekseen vuosittain. Sekä sikiöaikainen että lapsuusiän kasvu vaikuttavat tyypin 2 diabeteksen riskiin. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisemiseksi suunnitellut toimenpiteet tulisi ulottaa lapsuusiän lihavuuden ehkäisemiseen. Nopea kasvu ensimmäisinä elinvuosina saattaa olla nuorena aikuisena puhkeavan tyypin 1 diabeteksen riskitekijä.