Effect of waiting time on health outcomes and service utilization : A prospective randomized study on patients admitted to hospital for hip or knee replacement

Although the principle of equal access to medically justified treatment has been promoted by official health policies in many Western health care systems, practices do not completely meet policy targets. Waiting times for elective surgery vary between patient groups and regions, and growing problems in the availability of services threaten equal access to treatment. Waiting times have come to the attention of decision-makers, and several policy initiatives have been introduced to ensure the availability of care within a reasonable time. In Finland, for example, the treatment guarantee came into force in 2005. However, no consensus exists on optimal waiting time for different patient groups. The purpose of this multi-centre randomized controlled trial was to analyse health-related quality of life, pain and physical function in total hip or knee replacement patients during the waiting time and to evaluate whether the waiting time is associated with patients health outcomes at admission. This study also assessed whether the length of waiting time is associated with social and health services utilization in patients awaiting total hip or knee replacement. In addition, patients health-related quality of life was compared with that of the general population. Consecutive patients with a need for a primary total hip or knee replacement due to osteoarthritis were placed on the waiting list between August 2002 and November 2003. Patients were randomly assigned to a short waiting time (maximum 3 months) or a non-fixed waiting time (waiting time not fixed in advance, instead the patient followed the hospitals routine practice). Patients health-related quality of life was measured upon being placed on the waiting list and again at hospital admission using the generic 15D instrument. Pain and physical function were evaluated using the self-report Harris Hip Score for hip patients and a scale modified from the Knee Society Clinical Rating System for knee patients. Utilization measures were the use of home health care, rehabilitation and social services, physician visits and inpatient care. Health and social services use was low in both waiting time groups. The most common services used while waiting were rehabilitation services and informal care, including unpaid care provided by relatives, neighbours and volunteers. Although patients suffered from clear restrictions in usual activities and physical functioning, they seemed primarily to lean on informal care and personal networks instead of professional care. While longer waiting time did not result in poorer health-related quality of life at admission and use of services during the waiting time was similar to that at the time of placement on the list, there is likely to be higher costs of waiting by people who wait longer simply because they are using services for a longer period. In economic terms, this would represent a negative impact of waiting. Only a few reports have been published of the health-related quality of life of patients awaiting total hip or knee replacement. These findings demonstrate that, in addition to physical dimensions of health, patients suffered from restrictions in psychological well-being such as depression, distress and reduced vitality. This raises the question of how to support patients who suffer from psychological distress during the waiting time and how to develop strategies to improve patients initiatives to reduce symptoms and the burden of waiting. Key words: waiting time, total hip replacement, total knee replacement, health-related quality of life, randomized controlled trial, outcome assessment, social service, utilization of health services

Pitkittyneet jonotusajat kiireettömään hoitoon, alueelliset erot jonotusajoissa ja hoidon saatavuuteen liittyvät ongelmat ovat herättäneet niin Suomessa kuin monissa muissa länsimaissa päätöksentekijät etsimään keinoja hoidon saatavuuden parantamiseksi ja jonotusaikojen lyhentämiseksi. Tästä osoituksena muun muassa Suomessa vuonna 2005 voimaan tulleet kiireettömän hoidon järjestämisen enimmäisajat. Perustelut harjoitettavalle jonopolitiikalle näyttävät kansainvälisesti katsoen varsin samansuuntaisilta: pidentyneet jonotusajat vievät pohjaa terveydenhuollon tasa-arvotavoitteelta sekä synnyttävät ja lisäävät kustannuksia potilaiden terveydentilan huonontuessa. Tästä huolimatta tutkittua tietoa jonotusajan yhteydestä potilaan terveydentilaan on saatavilla vain vähän. Tämän satunnaistetun tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lonkan ja polven tekonivelleikkaukseen jonottavien potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua, kipua ja liikkumista leikkaukseen jonottamisen aikana sekä arvioida jonotusajan vaikutuksia terveyteen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön. Lisäksi potilaiden elämänlaatua verrattiin vastaavanikäiseen suomalaisväestöön. Jonoon laiton yhteydessä 833 potilasta satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmään: 1) nopeasti hoitoon pääsevät, jotka jonottivat toimenpiteeseen korkeintaan kolme kuukautta ja 2) normaalisti hoitoon pääsevät, jotka pääsivät leikkaukseen sairaalan normaalin käytännön mukaisessa ajassa. Potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin jonoon laiton yhteydessä sekä sairaalaan saavuttaessa. Mittarina käytettiin suomalaista terveyteen liittyvää 15D-elämänlaatumittaria. Kipua ja liikkumista mitattiin sairausspesifeillä modifioiduilla Harris Hip Score ja Knee Score mittareilla. Palvelujen käyttöä mitattiin tutkimusta varten laaditulla kyselyllä, joka sisälsi tiedot potilaan käyttämistä kotiin saatavista terveyspalveluista, kuntoutuspalveluista, kotihoidon tukipalveluista, lääkärikäynneistä sekä vuodeosastohoidosta. Tutkimustulosten mukaan pidempään jonottaneiden terveyteen liittyvä elämänlaatu ei ollut leikkaukseen saavuttaessa nopeasti hoitoon päässeitä huonompi. Siitä huolimatta, että potilaiden terveydentilassa ei tapahtunut muutosta jonotusaikana, leikkaukseen jonottavien potilaiden elämänlaatu oli huomattavasti vastaavanikäistä vertailuväestöä huonompi. Fyysisten ulottuvuuksien lisäksi hoitoa odottavat potilaat kärsivät masennuksesta, ahdistuneisuudesta, väsymyksestä ja voimattomuudesta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö oli jonotusaikana vähäistä eikä jonotusaika ollut yhteydessä palvelujen käyttöön. Palveluista eniten käytettiin kuntoutuspalveluita sekä omaisten tarjoamaa epävirallista kotiapua. Hoitoon pääsyä odottaessaan potilaat turvautuivat vain harvoin ammatilliseen hoitoon ja hoivaan. Sen sijaan potilaat pyrkivät selviytymään tavanomaisista toiminnoistaan läheisten tarjoaman avun turvin turvautumatta julkisiin tai yksityisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tulevaisuudessa jonotusajan vaikutuksia tulisi tarkastella myös muissa potilasryhmissä. Tätä tietoa on mahdollista hyödyntää kehitettäessä jononhallinnan käytäntöjä sekä vertailevia elämänlaatumittareita optimaalisen hoitoajankohdan määrittelemiseksi eri potilasryhmissä.