Dyslipidaemia, glucose intolerance and cardiovascular disease mortality and morbidity in Europeans and Asians

Dyslipidaemia, a major risk factor of cardiovascular disease (CVD), is prevalent not only in diabetic patients but also in individuals with impaired glucose tolerance (IGT) or impaired fasting glucose (IFG). The aims of this study were: 1) to investigate lipid levels in relation to glucose in European (Study I) and Asian (Study II) populations without a prior history of diabetes; 2) to study the ethnic difference in lipid profiles controlling for glucose levels (Study III); 3) to estimate the relative risk for cardiovascular mortality (Study IV) and morbidity (Study V) associated with dyslipidaemia in individuals with different glucose tolerance status. Data of 15 European cohorts with 19 476 subjects (I and III) and 13 Asian cohorts with 19 763 individuals (II and III) from 21 countries aged 25-89 years, without a prior history of diabetes at enrollment, representing Asian Indian, Chinese, European, Japanese and Mauritian Indian, were compared. The lipid-CVD relationship was studied in 14 European cohorts of 17 763 men and women which provided with follow-up data on vital status, with 871 CVD deaths occurred during the average 10-year follow-up (IV). The impact of dyslipidaemia on incidence of coronary heart disease (CHD) in persons with different glucose categories (V) was further evaluated in 6 European studies, with 9087 individuals free of CHD at baseline and 457 developed CHD during follow-up. Z-scores of each lipid component were used in the data analysis (I, II, IV and V) to reduce the differences in methodology between studies. Analyses of cardiovascular mortality and morbidity were performed using Cox proportional hazards regression analysis adjusting for potential confounding factors. Within each glucose category, fasting plasma glucose (FPG) levels were correlated with increasing levels of triglycerides (TG), total cholesterol (TC), TC to high-density lipoprotein (HDL) ratio and non-HDL cholesterol (non-HDL-C) (p<0.05 in most of the ethnic groups) and inversely associated with HDL-C (p<0.05 in some, but not all, of the populations). The association of lipids with 2-h plasma glucose (2hPG) followed a similar pattern as that for the FPG, except the stronger association of HDL-C with 2hPG. Compared with Central & Northern (C & N) Europeans, multivariable adjusted odd ratios (95% CIs) for having low HDL-C were 4.74 (4.19-5.37), 5.05 (3.88-6.56), 3.07 (2.15-4.40) and 2.37 (1.67-3.35) in Asian Indian men but 0.12 (0.09-0.16), 0.07 (0.04-0.13), 0.11 (0.07-0.20) and 0.16 (0.08-0.32) in Chinese men who had normoglycaemia, prediabetes, undiagnosed and diagnosed diabetes, respectively. Similar results were obtained for women. The prevalence of low HDL-C remained higher in Asian Indians than in others even in individuals with LDL-C < 3 mmol/l. Dyslipidaemia was associated with increased CVD mortality or CHD incidence in individuals with isolated fasting hyperglycaemia or IFG, but not in those with isolated post-load hyperglycaemia or IGT. In conclusion, hyperglycaemia is associated with adverse lipid profiles in Europeans and Asians without a prior history of diabetes. There are distinct patterns of lipid profiles associated with ethnicity regardless of the glucose levels, suggesting that ethnic-specific strategies and guidelines on risk assessment and prevention of CVD are required. Dyslipidaemia predicts CVD in either diabetic or non-diabetic individuals defined based on the fasting glucose criteria, but not on the 2-hour criteria. The findings may imply considering different management strategies in people with fasting or post-load hyperglycaemia.

Dyslipidemia, sydän-ja verisuonitautien (cardiovascular disease, CVD) merkittävä riskitekijä, on yleinen paitsi diabeetikoilla mutta myös henkilöillä, joilla on alentunut glukoosinsietokyky (impaired glucose tolerance, IGT) tai alentunut paastoverensokeri (impaired fasting glucose, IFG). Tutkimuksen tarkoituksena oli: 1) tutkia rasva-arvoja suhteessa glukoosiin eurooppalaisissa (I) ja aasialaisissa (II) väestöissä, joilla ei ole aiemmin todettu diabetesta, 2) tutkia eroja lipidiprofiilileissa etnisten ryhmien välillä huomioiden plasman glukoosipitoisuus (III), 3) arvioida dyslepidemiaan liittyvän CVD-kuolleisuuden (IV) ja -sairastuvuuden (V) suhteellinen riski eri glukoosinsietokyvyn omaavilla henkilöillä. Tutkimuksen aineisto koostuu 15 eurooppalaisesta kohortista, joihin osallistui yhteensä 19 476 tutkimushenkilöä (I ja III) ja 13 aasialaisesta kohortista, joihin osallistui 19 763 tutkimushenkilöä (II ja III). Näitä tutkimuksia, joissa tutkittiin 25-89-vuotiaita lähtökohtaisesti intialaisia, kiinalaisia, eurooppalaisia, japanilaisia ja Mauritiuksen intialaisia yhteensä 21 maasta, vertailtiin keskenään. Lipidi-CVD suhdetta tutkittiin 14 eurooppalaisessa kohortissa, joihin osallistui 17 763 miestä ja naista, joista selvisi myös kuolleisuusluvut. Keskimäärin 10 vuoden seurannan aikana (IV) havaittiin 871 CVD-peräistä kuolemaa. Kuudessa eurooppalaisessa tutkimuksessa arvioitiin dyslipidemian vaikutusta sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuteen glukoositason mukaan (V). Lähtötilanteessa oli 9087 ilman sepelvaltimotautia olevaa henkilöä, joista 457:lle kehittyi sepelvaltimotauti seurannan aikana. Tutkimusten välisten menetelmäeroja vaikutuksen vähentämiseksi kunkin lipidi-komponentin analysoinnissa (I, II, IV ja V) käytettiin Z-score arvoja. Sepelvaltimotaudin kuolleisuus- ja sairastuvuusanalyysit suoritettiin käyttäen Coxin suhteellisen riskin regressioanalyysi huomioiden mahdolliset sekoittavat tekijät. Kaikissa glukoosiluokissa paastoverensokerin (fasting plasma glucose, FPG) tasot korreloivat seerumin triglyseridipitoisuuden, kokonaiskolesterolin (total cholesterol, TC), TC-kolesterolin ja high-density lipoproteiini (HDL)-kolesterolin suhteen sekä ei-HDL-kolesterolin kanssa (p<0.05 useimmissa etnisissä ryhmissä) ja olivat käänteisesti yhteydessä HDL-kolesteroliin (p<0.05 joissakin, mutta ei kaikkissa populaatioissa). Lipidien ja 2-tunnin plasman glukoosipitoisuuden (2hPG) välinen yhteys oli samankaltainen kuin lipidien ja FPG:n yhteys, lukuunottamatta voimakkaampaa yhteyttä HDL- kolesterolin ja 2hPG välillä. Kun tutkittiin riskiä liittyen mataliin HDL-kolesteroliarvoihin käyttäen vertailuryhmänä eurooppalaisia henkilöitä, vakioidut riskisuhteet (odds ratio)(95% CI) olivat intialaisilla miehillä 4.74 (4.19-5.37), 5.05 (3.88-6.56), 3.07 (2.15-4.40) ja 2.37 (1.67-3.35) ja kiinalaisilla miehillä 0.12 (0.09-0.16), 0.07 (0.04-0.13), 0.11 (0.07-0.20) ja 0.16 (0.08-0.32), kun heillä oli joko normoglykemia, IGT tai IFG, diagnosoimaton diabetes tai aikaisemmin diagnosoitu diabetes. Naisille saatiin samansuuntaiset tulokset. Matala HDL-kolesteroli oli yleisintä intialaisilla, mutta myös henkilöillä, joilla low-density lipoproteiini-kolesteroli oli yli 3mmol/l. Dyslipidemia oli yhteydessä lisääntyneeseen CVD-kuolleisuuteen tai sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuteen henkilöillä, joilla oli yksinomainen paastohyperglykemia tai IFG, mutta ei niillä, joille oli yksinomainen glukoosirasituksen jälkeinen hyperglykemia tai IGT. Yhteenvetona voidaan todeta, että hyperglykemia on yhteydessä haitallisiin lipidiprofiileihin eurooppalaisilla ja aasialaisilla, joilla ei ole aikaisemmin todettua diabetesta. Määrätynlaiset lipidiprofiilit ovat yhteydessä etniseen alkuperään veren glukoositasoista riippumatta, mikä viittaa siihen, että eri etnisissä ryhmissä tarvitaan omat strategiat ja suuntaviivat CVD:n riskinarvioinnissa ja ehkäisyssä. Dyslipidemia ennustaa CVD:tä, riippumatta siitä, onko henkilöllä todettavissa diabetes paastoveren glukoosikriteerin perusteella, mutta se ei ennusta henkilöllä, joilla on todettavissa diabetes 2 tunnin glukoosirasituksen jälkeisen kriteerin mukaan. Tulosten perusteella voidaan mahdollisesti harkita eri hoitosuositusten käyttöä ihmisillä, joilla on paastoveren glukoosi koholla kuin niillä, joilla on hyperglykemia glukoosirasituksen jälkeen.