Temporomandibular disorders and related psychosocial factors in non-patients : A survey and a clinical follow-up study based on the RDC/TMD

Temporomandibular disorders (TMD) and psychosocial factors reportedly associate. The underlying factors remain partially obscure, however, and further studies are required to clarify the relationships. The aims of this study were thus to assess in a non-patient working population the prevalence of TMD and related symptoms, and to clinically diagnose and follow the natural courses of TMD over a one-year period. In addition, possible comorbidity of temporomandibular and/or neck muscle pain and perceived stress and their impact on work performance were investigated, as well as how various psychosocial aspects relate to TMD. A questionnaire was mailed to all 30- to 55-year-old employees of the Finnish Broadcasting Company Ltd. whose employment in the Helsinki area had lasted at least five years (n = 1784). Of the 1339 subjects, who returned the questionnaire, 241 were examined according to the RDC/TMD and standard neck muscle palpation methods. Clinical signs of temporomandibular and/or neck muscle pain were found in 118 subjects. One-year follow-up TMD examinations were conducted on 211 subjects. The prevalence of frequent painless TMJ-related symptoms was 10%, orofacial pain 7%, neck pain 38%, and headache 15%. TMD diagnoses were: myofascial pain (13%), disc displacements (16%), and arthralgia, osteoarthritis, osteoarthrosis (4%). Chronic myofascial pain was present in 7% and chronic disc displacement with reduction in 11% of the subjects. Symptoms were significantly associated with almost all the studied psychosocial symptoms. Reduced work performance was significantly positively associated with continuous pain, severity of pain, and health stress perception, and according to logistic regression, somatization with the probability of having chronic myofascial pain. It could be concluded based on the results of this study among a non-patient working population that TMD and related symptoms are common and associated with psychosocial factors. Moreover, myofascial pain and disc displacement with reduction are the most common diagnoses of TMD. In addition, self-reported health related stress, and continuous pain in temporomandibular and/or neck muscles are associated with reduced work performance, and somatization is significantly associated with chronic myofascial pain.

Purentaelimistön toimintahäiriöt (temporomandibular disorders, TMD) on yhteisnimitys puremalihasten, leukanivelten ja niihin läheisesti liittyvien kudosten kiputiloille ja toimintahäiriöille. Tavallisimpia oireita ovat leukaniveläänet, leukanivelten tai puremalihasten kipu, suun rajoittunut avautuminen ja alaleuan liikehäiriöt. Muita TMD:hen liittyviä oireita ovat muun muassa päänsärky, niskakipu ja korvakipu. TMD on suurin ei-hammasperäinen kasvojen alueen kipujen aiheuttaja ja merkittävä ongelma terveydenhuollossa. TMD:n syntyyn ja ilmiasuun voivat vaikuttaa monet yleissairaudet, tapaturmat, geneettiset tekijät, muu kipuongelma sekä useat psykososiaaliset tekijät. Psykososiaalisten tekijöiden osuus on erilainen lihas- ja nivelperäisissä oireissa ja niiden osuus TMD-kivussa voi olla jopa suurempi kuin aikaisemmin on ajateltu. Tutkimusten mukaan väestössä TMD:tä esiintyy eniten 20–40-vuotiailla ja naisilla kaksi kertaa enemmän kuin miehillä. Jopa puolella väestöstä voi esiintyä normaalista poikkeavia nivelääniä ja TMD-kipua noin 5–10 %:lla. Kipu on yleisin hoitoon hakeutumisen syy TMD-potilailla. Koska TMD:n patofysiologia ei ole täysin selvillä, on ehdottoman tärkeää, että tutkimiseen käytettävä menetelmä on luotettava ja toistettava. Research Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders (RDC/TMD, Dworkin ja LeResche, 1992) on edellä mainittujen syiden takia kehitetty menetelmä tavallisimpien lihas- ja nivelperäisten TMD:n diagnostiikkaan. Siinä fyysiset löydökset jaetaan lihasperäisiin, nivelen välilevyn sijoiltaan menoon sekä leukanivelen kipuun, nivelen tulehduksellisiin muutoksiin ja nivelrikkoon (Axis I). Psykososiaaliset tekijät käsittävät depression, epäspesifiset fyysiset oireet (somatisaatio) ja kipuun liittyvän toimintavajeen (Axis II). RDC/TMD eroaa aikaisemmista luokituksista tarkan protokollan, tutkijoiden kalibroinnin sekä fyysisten että psykososiaalisten muuttujien samanaikaisen vertailun osalta, jolloin myös monitekijäinen malli on hyödynnettävissä. Tämä tutkimus koostui laajasta kyselytutkimuksesta ja kliinisestä seurantatutkimuksesta, jossa käytettiin suomeksi käännettyä RDC/TMD:tä. Myös niskalihakset tutkittiin kliinisesti. Tehdyssä tutkimuksessa 30–55-vuotiailla mediatyöntekijöillä vahvistui käsitys TMD:n ja siihen liittyvien oireiden yleisyydestä. Yleisimmät TMD-diagnoosit olivat puremalihasten kipu (13 %) ja leukanivelen välilevyn sijoiltaan meno (16 %). Sekä oireet että kliiniset löydökset liittyivät merkitsevästi psykososiaalisiin tekijöihin. Terveyteen liittyvä stressi sekä jatkuva purema- ja/tai niskalihasten kipu liittyi alentuneeseen työkykyyn. Kroonista puremalihasten kipua esiintyi 7 %:lla ja nivelen välilevyn sijoiltaan menoa 11 %:lla. Krooninen lihaskipu oli merkitsevästi yhteydessä somatisaatioon mutta ei masennukseen, mikä on selkeä ero verrattuna tutkimuksiin, jotka on tehty TMD-potilailla. Tutkimustulosten perusteella voidaan myös päätellä, että tutkittaessa pään, niskan ja kasvojen alueen kipuja, on psykososiaaliset tekijät syytä ottaa huomioon.