Nuorisokodista maailmalle : Kokemuksia nuorisokodissa elämisestä ja aikuisiässä selviytymisestä

This thesis studies the experiences of women who have lived in a youth home as girls. There are two main themes: 1) experiences of living in a youth home, and 2) experiences of coping as an adult. Data on the first theme is purely subjective; it derives from personal, recalled experiences. Data on the second theme is partly based on experiences and partly on facts about the current life situation of the research participants. A third theme of the thesis is concerned with the question of how the research participants’ placement in a youth home influenced their later life. The thesis contributes valuable knowledge concerning the experiences of young people who have been raised in substitute care, a topic that is rare in the literature. The empirical data of the study consists of responses to an initial inquiry and subsequent interviews. The inquiry was sent to 116 former inhabitants of a youth home. 62 altogether returned the inquiry, and 34 participated in the interview. The purpose of the inquiry was to produce an overview of the life situations of the research participants and to invite them to participate in the interview. In addition, the inquiry sought to produce an overview of how the participants enjoyed living in a youth home and how they saw its significance in terms of their later lives. The interviews concentrated on the research participants’ experiences concerning the processes of getting into a youth home, living there, and coping independently in life afterwards. The most central result relating to the first main theme was that the experiences were both shared and non-shared. Living in a youth home was characterized by six general sentiments: “wonderful, real home”, “new world!”, “safe haven”, “place to live”, “penal institution”, and “nightmare”. These sentiments seemed to be related first and foremost to whether one’s own, individual needs and expectations had been met in the youth home. The strongest and most common needs, as experienced, were the needs for safety, belongingness and respect. On the basis of the experiences, meeting these needs can be considered as the most important task of a youth home. The results relating to the second main theme of the study were examined in two different ways. Comparisons with the general female population (education, situation in working life and financial circumstances) showed that research participants had coped less well. Differences were also found to exist in family structures: nuclear families and single mother families were more unusual among research participants, and stepfamilies more common, than in the general population. More of the participants’ children than of the general population’s lived with somebody other than their parent. However, the experience of coping well was common among research participants, although the beginning of independent living had been generally experienced as difficult: feelings of loneliness, insecurity and restlessness were dominant. Later, a sense of life control developed and strengthened through joining with others (family, work, friends), through accepting one’s own life history and through creating one’s own model of living. As the most significant explanation of their coping, the research participants identified their own (innate) strength and will to cope. The majority of the research participants felt that the youth home had a positive influence on their later lives. Positive influences can be grouped in three “levels”: I) getting out of the home, II) having good experiences and learning useful things, and III) the essential effect on one’s own way of thinking and living. The second level’s influence includes strengthened self-esteem, increased social understanding and new knowledge and skills. Some research participants did not think the youth home had any significance in terms of their later lives, and some thought it had negative significance.

Tutkimuksen kohteena ovat nuorisokodissa asuneiden tyttöjen kokemukset. Pääteemoja on kaksi: 1) kokemukset nuorisokodissa elämisestä ja 2) kokemukset selviytymisestä aikuisena. Ensimmäistä teemaa koskeva aineisto on puhtaasti subjektiivinen; kysymyksessä ovat henkilökohtaiset, muistellut kokemukset. Toista teemaa koskeva aineisto on jossain määrin myös objektiivinen: selviytymistä tarkastellaan kokemusten lisäksi elämäntilanteeseen liittyvien tosiasioiden avulla. Kolmantena teemana on nuorisokodin koettu merkitys; nuorisokotisijoituksen vaikuttavuutta arvioivat tutkimukseen osallistuneet itse pohtiessaan, mikä merkitys sijoituksella on heidän myöhemmälle elämälleen ollut. Tutkimusta motivoi erityisesti sijaishuollossa kasvaneiden lasten ja nuorten kokemuksiin keskittyvän tutkimuksen vähäisyys. Keskeisin tutkimuksen ensimmäiseen pääteemaan liittyvä tulos on, että sama nuorisokoti, myös samana aikana, on kokemuksellisesti sekä jaettu että ei-jaettu. Kokemukset nuorisokodissa asumisesta määrittelin kuudeksi erilaiseksi yleiskokemukseksi: ihana, oikea koti, uusi maailma!, turvasatama, paikka asua, rangaistuslaitos ja painajainen. Kokemukset vaikuttavat olevan yhteydessä ennen kaikkea siihen, miten nuorisokodin on koettu vastanneen omiin, yksilöllisiin tarpeisiin ja odotuksiin. Voimakkaimmin ja yleisimmin koetut tarpeet olivat turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja arvostuksen tarpeet, joihin vastaamista voi kokemusten perusteella pitää nuorisokodin tärkeimpänä tehtävänä. Tutkimuksen toiseen pääteemaan liittyviä tuloksia tarkastellaan kahdella eri tavalla. Vertailu koko väestön naisten taloudelliseen itsenäisyyteen (koulutus, tilanne työelämässä ja taloudellinen tilanne) osoittaa, että tutkimukseen osallistuneet ovat selviytyneet ryhmänä huonommin. Eroja on myös eri perhemuotojen yleisyydessä: ydinperheet ja yksinhuoltajaperheet ovat tutkimukseen osallistuneiden joukossa harvinaisempia, uusperheet yleisempiä kuin koko väestössä. Useampi tutkimukseen osallistuneiden lapsista kuin koko väestön lapsista asuu muualla kuin vanhempansa luona. Kokemus selviytymisestä on sen sijaan tutkimukseen osallistuneilla suhteellisen hyvä, vaikka itsenäisen elämän alkuvaihe on koettu yleisesti vaikeaksi: vallitsevia ovat olleet yksinäisyyden, epävarmuuden ja levottomuuden tunteet. Myöhemmin elämänhallinnan tunne on syntynyt ja vahvistunut muihin liittymisen (oman perheen perustamisen, työn ja ystävien kautta), menneisyyden hyväksymisen ja oman elämisen mallin luomisen avulla. Merkittävimpänä selittäjänä selviytymiselleen tutkimukseen osallistuneet näkevät oman (synnynnäisen) vahvuutensa ja selviytymisen halunsa. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista kokee nuorisokodilla olleen myönteistä merkitystä myöhemmälle elämälleen. Myönteisen merkityksen voi nähdä kolmessa ”tasossa”: I) pääseminen pois kotoa, II) hyvien kokemusten ja hyödyllisen opin saaminen, ja III) keskeinen vaikutus omaan ajattelu- ja elämäntapaan. Toisen tason merkitykseen kuuluvat omanarvontunnon vahvistuminen, sosiaalisen ymmärryksen lisääntyminen ja tietojen ja taitojen omaksuminen. Osa tutkimukseen osallistuneista ei koe nuorisokodilla olleen elämäkululleen mitään merkitystä, osa kokee sillä olleen kielteistä merkitystä.