On the environmental genetics of depressive symptoms : Focus on two serotonergic genes

Depression is a complex psychiatric disorder influenced by several genes, environmental factors, and their interplay. Serotonin receptor 2A (HTR2A) and tryptophan hydroxylase 1 (TPH1) genes have been implicated in vulnerability to depression and other psychiatric disorders, but the results have been inconsistent. The present study examined whether these two genes moderated the influence of different depressogenic environmental factors on subthreshold depressive symptoms (assessed on a modified version of Beck s Depression Inventory, BDI) and depression-related temperament, i.e., harm avoidance (assessed on the Temperament and Character Inventory, TCI). The environmental factors included measures of childhood and adolescence exposure, i.e., maternal nurturance and parental socioeconomic status, and adulthood social circumstances, i.e., perceived social support and urban/rural residence. The participants were two randomly selected subsamples (n = 1246, n = 341) from the longitudinal population-based Cardiovascular Risk in Young Finns study (n = 3596). Childhood environmental factors were assessed when the participants were 3 to 18 years of age, and three years after the baseline. Adulthood environmental factors and outcome measures were assessed 17 and 21 years later when the participants were 21 to 39 years of age. The T102C polymorphism of the HTR2A gene moderated the association between childhood maternal nurturance and adulthood depressive symptoms, such that exposure to high maternal nurturance predicted low depressive symptoms among individuals carrying the T/T or T/C genotypes, but not among those carrying the C/C genotype. Likewise, high parental SES predicted low adulthood harm avoidance in individuals carrying the T/T or T/C genotype, but not in C/C-genotype carriers. Individuals carrying the T/T or T/C genotype were also sensitive to urban/rural residence, such that they had lower depressive symptoms in urban than in rural areas, whereas those carrying the C/C genotype were not sensitive to urban/rural residence difference. HTR2A did not moderate the influence of social support. TheA779C/A218C haplotype of the TPH1 gene was not involved in the association between childhood environment and adulthood outcomes. However, individuals carrying A alleles of the TPH1 haplotype were more vulnerable to the lack of adulthood social support in terms of high depressive symptoms than their counterparts carrying no A alleles. Furthermore, individuals living in remote rural areas and carrying the A/A haplotype had higher depressive symptoms than those carrying other genotypes of the TPH1. The findings suggest that the HTR2A and TPH1 genes may be involved in the development of depression by influencing individual s sensitivity to depressogenic environmental influences.

Masennus on monimutkainen psykiatrinen häiriö, jonka kehitykseen vaikuttavat useat geenit ja ympäristötekijät sekä näiden yhteisvaikutukset. Serotoniinireseptori 2A (HTR2A)- ja tryptofaani hydroksylaasi 1 (TPH1) -geenien on otaksuttu vaikuttavan masennuksen ja muiden psykiatristen häiriöiden kehitykseen, mutta tähänastiset tutkimustulokset ovat olleet epäjohdonmukaisia. Tässä tutkimuksessa selvitimme, ovatko HTR2A- ja TPH1-geenit yhteydessä siihen, kuinka eri ympäristötekijät vaikuttavat masentuneisuuden ja tähän liittyvän temperamentin kehitykseen. Ympäristötekijöinä tutkimme sekä lapsuuden ympäristöä vanhempien sosioekonomista asemaa ja äidin hoivakäyttäytymistä että aikuisiän sosiaalisia olosuhteita sosiaalista tukea ja asuinpaikan kaupunkimaisuutta. Tutkimukseen osallistujina oli kaksi satunnaisesti valittua ryhmää (n=1246 ja n=343) epidemiologisesta Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -seurantatutkimuksesta (n=3596). Lapsuuden ympäristötekijät arvioitiin osallistujien ollessa 3-18-vuotiaita sekä kolme vuotta tämän jälkeen. Aikuisiän ympäristötekijät sekä masentuneisuus ja temperamentti arvioitiin 17 ja 21 vuotta myöhemmin, kun osallistujat olivat 21-39-vuotiaita. HTR2A-geenin T102C polymorfismi muokkasi äidin hoivakäyttäytymisen ja aikuisiän masentuneisuuden välistä yhteyttä siten, että lapsuudessa koettu äidin läheisyys ennusti alhaista aikuisiän masentuneisuutta T/T tai T/C genotyyppiä kantavilla, mutta ei C/C genotyyppiä kantavilla henkilöillä. HTR2A muokkasi myös lapsuuden sosioekonomisen aseman ja aikuisiän välttelevän temperamenttitaipumuksen välillä siten, että korkea sosioekonominen asema ennusti alhaista välttelevyyttä T/T ja T/C genotyypin kantajilla, mutta ei C/C genotyypin kantajilla. T/T ja T/C genotyypin kantajat olivat lisäksi alttiita asuinpaikan kaupunkimaisuuden vaikutukselle siten, että heillä oli alhaisempi masentuneisuus kaupungissa kuin maaseudulla asuessa. C/C genotyypin kantajilla asuinpaikka ei ollut yhteydessä masentuneisuuteen. TPH1-geenin A779C/A218C polymorfismi ei muokannut lapsuuden ympäristötekijöiden ja aikuisiän masentuneisuuden tai temperamentin välistä yhteyttä. Sen sijaan aikuisuudessa sosiaalisen tuen puute vaikutti masentuneisuuteen sitä voimakkaammin mitä useampaa TPH1-geenin A-alleelia henkilö kantoi. Lisäksi maaseudun haja-asutusalueella asuvilla, A/A-genotyyppiä kantavilla henkilöillä oli korkeampi masentuneiuus kuin muita genotyyppeja kantavilla henkilöillä. Tutkimustulosten perusteella HTR2A- ja TPH1-geenit voinevat vaikuttaa masentuneisuuden ja temperamentin kehitykseen muokkaamalla ihmisten herkkyyttä lapsuuden ja aikuisuuden ympäristötekijöitä kohtaan.