Heräämisten poetiikkaa : Lajeja ja intertekstejä Arvid Järnefeltin romaaneissa Isänmaa, Maaemon lapsia ja Veneh'ojalaiset

Poetics of Awakenings. Genres and Intertexts in Arvid Järnefelt s Novels Isänmaa, Maaemon lapsia and Veneh ojalaiset This doctoral dissertation focuses on Arvid Järnefelt s (1961 1932) novels Isänmaa (1893), Maaemon lapsia (1905) and Veneh ojalaiset (1909). The study applies the genre theory and concepts Alastair Fowler has introduced in his Kinds of Literature (1982). Fowler s theory of the novel is developed further and applied to Finnish realist novels. The generic analysis is supplemented by intertextual analysis, which is mainly based on the idea of specific intertextual relations as presented by Kiril Taranovsky. Generic and intertextual analyses form the basis for hermeneutic interpretation, in which attention is paid to the fact that the novels are written by the designated writer in specific historical and cultural circumstances. Instead of the author s intention , the study focuses on the realised intention , in other words the novels as they are published. Järnefelt s first novel Isänmaa is understood to be a classical Bidungsroman that depicts the socialisation of a young male protagonist. From an intertextual point of view, the novel appears to be a novel of conversion, too, due to the biblical allusions concealed in the depiction of the events. Furthermore, Isänmaa is seen to stand in an intertextual relation to Hegel s, Snellman s and Topelius s writings. Maaemon lapsia is argued to be a thesis novel, which persuades the reader to adopt a certain ideological and political stance, namely Henry George s view on the private ownership of land. The novel is modulated by the generic repertoires of fairy tale and tragedy. The mythical frame of the novel supports the thesis novel, as it gives universal validity to the particular events depicted in the novel. Maaemon lapsia also comments on the contemporary political debate on the relations between Finland and Russia by presenting the relationship as analogous to the relationship between tenant farmer and landowner. Veneh ojalaiset exhibits a wide range of genres. Comic, tragic and mythical mode is combined with, for example, family novel, romance, conversion novel and revolutionary novel. From a rhetorical viewpoint, the novel is an apology, which accuses society of generating criminality by means of unjust laws and procedures. The novel discusses the question of resistance to evil by using the themes of Faust and Job, as well as by confronting the philosophies of Epictetus and Nietzsche. The novel is a thesis novel, which disputes the possibility of violent revolution as a way to a better society and recommends passive resistance for an individual living in an unjust society. The poetics of Järnefelt s novels is regarded as the poetics of conversion, as all the novels in focus depict the protagonist s awakening to see the society in a new light, be it a patriotic vision of the reality or a conception of the unfairness of society.

Arvid Järnefelt (1861−1932) kuului 1800-luvun lopun politiikassa ja taiteessa merkittävästi vaikuttaneeseen Järnefeltien perheeseen. Hänet muistetaan tolstoilaisesta maailmankatsomuksestaan. Heräämisten poetiikkaa tarkastelee kolmen Järnefeltin yhteiskunnallisen kauden romaanin - Isänmaan (1893), Maaemon lapsien (1905) ja Veneh'ojalaisten (1909) - lajeja ja tekstienvälisiä suhteita. Tutkimus osoittaa, että Järnefelt ei ollut kirjailijana yksioikoinen tolstoilaisuuden saarnamies, vaan hänen analysoidut romaaninsa ovat taiteellisesti monitasoisia, yhteiskunnallista tilannetta ja eräitä filosofisia näkemyksiä kommentoivia teoksia. Tutkimus osoittaa, että tarkastellut romaanit käyttävät niin klassisen kehitysromaanin, kääntymysromaanin, vallankumousromaanin, tragedian kuin sadun lajirepertoaareja teesiromaanille tyypillisen arvolatautuneen näkemyksen muotoilemiseen. Myös myyttinen kehys toimii teesiromaanin palveluksessa. Tutkimus kartoittaa romaanien tekstienvälisiä viittauksia ja osoittaa kaunokirjallisiin, filosofisiin ja yhteiskunnallisiin teksteihin kohdistuvien viittausten olevan teosten tulkinnan kannalta relevantteja. Teoksia suhteutetaan niin Raamattuun kuin Hegelin, Topeliuksen, Snellmanin, Henry Georgen, Tolstoin kuin Epiktetoksen, Nietzschen, Goethen ja Maksim Gorkin teoksiin. Järnefelt kuvaa teoksissaan totuuden tuntoon havahtuvia yksilöitä, oli kyseessä sitten käsitys isänmaallisuuden luonteesta tai yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Romaanien poetiikka on tässä mielessä heräämisten poetiikkaa. Tutkimus täsmentää ja kehittää Alastair Fowlerin teoksessa Kinds of Literature (1982) esittämää lajiteoriaa suomalaisten realististen romaanien lajianalyysin tarpeisiin ja lisää lähestymistapaan aktiivisten intertekstuaalisten suhteiden tarkastelun. Fowlerin tulkintamallissa teoksia hahmotetaan suhteessa laajasti ymmärettyyn syntykontekstiin, ja yleiset hermeneuttiset tulkintaperiaatteet ohjaavatkin tutkimuksessa intertekstuaalisuuden ja lajiteorian käyttöä. Tutkimus on ensimmäinen Arvid Järnefeltin kaunokirjallista tuotantoa käsittelevä kirjallisuustieteellinen väitöskirja.