Edistys ja yhteinen hyvä vapaudenajan ruotsalaisessa poliittisessa kielessä

This dissertation analyses the notions of progress and common good in Swedish political language during the Age of Liberty (1719 1772). The method used is conceptual analysis, but this study is also a contribution to the history of political ideas and political culture, aiming at a broader understanding of how the bounds of political community were conceptualised and represented in eighteenth-century Sweden. The research is based on the official documents of the regime, such as the fundamental laws and the solemn speeches made at the opening and closing of the Diet, on normative or alternative descriptions of society such as history works and economic literature, and on practical political writings by the Diet and its members. The rhetoric of common good and particular interest is thus examined both in its consensual and theoretical contexts and in practical politics. Central political issues addressed include the extent of economic liberties, the question of freedom to print, the meaning of privilege, the position of particular estates or social groups and the economic interests of particular areas or persons. This research shows that the modern Swedish word for progress (framsteg) was still only rarely used in the eighteenth century, while the notion of progress, growth and success existed in a variety of closely related terms and metaphorical expressions. The more traditional concept of common good (allmänna bästa) was used in several variants, some of which explicitly related to utility and interest. The combination of public utility and private interest in political discourse challenged traditional ideals of political morality, where virtue had been the fundament of common good. The progress of society was also presented as being linked to the progress of liberty, knowledge and wealth in a way that can be described as characteristic of the Age of Enlightenment but which also points at the appearance of early liberal thought.

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan käsityksiä edistyksestä ja yhteisestä hyvästä vapaudenajan (1719 1772) ruotsalaisessa poliittisessa kielessä. Teos on käsitehistoriallinen, mutta päämääränä on samalla ollut 1700-luvun Ruotsin poliittisen yhteisön ja sitä määrittäneiden rajojen laajempi ymmärtäminen. Työ on siten myös kontribuutio ruotsalaisten poliittisten aatteiden ja Ruotsin poliittisen kulttuurin historiaan. Väitöskirja perustuu kolmen tason lähteisiin. Niistä ensimmäisen muodostavat viralliset ja juhlavat hallinnolliset tekstit, kuten perustuslait ja säätyvaltiopäivien avajaisissa ja päättäjäisissä pidetyt juhlapuheet. Toisella tasolla ovat normatiiviset tai vaihtoehtoiset yhteiskunnan kuvaukset, erityisesti historiateokset ja talousopillinen kirjallisuus. Kolmannen tason lähteitä ovat valtiopäiville ja valtakunnan keskushallinnolle toimitetut anomukset, niihin laaditut vastaukset ja muut käytännöllisen tason poliittiset puheenvuorot ja tekstit. Yhteisen hyvän ja yksityisten intressien retoriikkaa tarkastellaan näin sekä konsensuaalisissa, teoreettisissa että käytännön poliittisissa konteksteissa. Esille otettuihin poliittisiin kiistakysymyksiin kuuluvat taloudellisten vapauksien laajuus, painovapauskiistat, sääty- ja elinkeinoprivilegioiden yhteiskunnallinen merkitys, yksittäisten säätyjen ja muiden sosiaaliryhmien asema sekä yksittäisten alueiden tai henkilöiden taloudelliset erillisedut. Väitöskirja osoittaa, että nykyistä ruotsin kielen edistystä tarkoittavaa sanaa (framsteg) käytettiin 1700-luvulla varsin harvoin, mutta käsitykset edistyksestä, kasvusta ja menestyksestä olivat silti voimakkaasti läsnä valikoimassa muita sanoja ja metaforisia ilmauksia. Edistystä perinteisempi yhteisen hyvän käsite (allmänna bästa) oli laajassa käytössä useina eri sanavariantteina, joista jotkut liittyivät avoimesti hyötyyn ja intresseihin. Julkisen hyödyn ja yksityisten erillisetujen yhdistelmä haastoi perinteiset politiikan moraalia koskeneet käsitykset, joiden lähtökohta oli ollut hyveen asema yhteisen hyvän perustana. Samaan aikaan yhteiskunnallinen edistys liitettiin vapauden, tiedon ja vaurauden kasvuun tavalla, jota voidaan luonnehtia tyypilliseksi valistukselle, mutta joka viittaa myös varhaisen liberalismin syntyyn.