The Influence of Constantinople on Middle Byzantine Architecture (843-1204) : A typological and morphological approach at the provincial level.

The influence of the architecture of the Byzantine capital spread to the Mediterranean provinces with travelling masters and architects. In this study the architecture of the Constantinopolitan School has been detected on the basis of the typology of churches, completed by certain morphological aspects when necessary. The impact of the Constantinopolitan workshops appears to have been more important than previously realized. This research revealed that the Constantinopolitan composite domed inscribed-cross type or cross-in-square spread everywhere to the Balkans and it was assumed soon by the local schools of architecture. In addition, two novel variants were invented on the basis of this model: the semi-composite type and the so-called Athonite type. In the latter variant lateral conches, choroi, were added for liturgical reasons. Instead, the origin of the domed ambulatory church was partly provincial. One result of this study is that the origin of the Middle Byzantine domed octagonal types was traced to Constantinople. This is attested on the basis of the archaeological evidence. Also some other architectural elements that have not been preserved in the destroyed capital have survived at the provincial level: the domed hexagonal type, the multi-domed superstructure, the pseudo-octagon and the narthex known as the lite. The Constantinopolitan architecture during the period in question was based on the Early Christian and Late Antique forms, practices and innovations and this also emerges at the provincial level.

Väitöskirjassani on jäljitetty Konstantinopolin kirkkoarkkitehtuurin vaikutusta valtakunnan provinsseissa eli Balkanin, Kyproksen ja Vähän Aasian alueilla keskibysanttilaisella kaudella 843-1204. Vertailumateriaalina provinsiaalisille kirkoille ovat ennen keskibysanttilaista kautta ja sen aikana rakennetut Konstantinopolin kirkot, niiden jäännökset ja - tai niistä säilyneet kirjalliset lähteet. Keskibysanttilaisen kauden konstantinopolilainen rakennustypologia pohjautui varhaiskristillisille ja myöhäisantiikkisille muodoille ja käytännöille. Sellaiset kirkkojen pohjaratkaisut kuin vapaan ristin muoto, tetrakonkki eli neliapila ja heksagoni tunnettiin jo myöhäisantiikin ajan Konstantinopolissa. Nämä varhaiset tyypit kehittyivät edelleen keskibysanttilaisella kaudella leviten provinsseihin samoin kuin uudet pääkaupungissa tehdyt innovaatiot. Konstantinopolin koulukunnan rakennustapa levisi matkustelevien arkkitehtien ja mestareiden, mutta myös pienoismallien mukana maakuntiin. Vaikutteiden leviäminen liittyi slaavien keskuudessa tehtävään lähetystyöhön, mutta myös taloudelliset ja puolustukselliset näkökohdat ratkaisivat usein kirkkotyypin valinnan, mikä näkyy esim. linnoitusten kirkoissa Kyproksella ja Peloponnesoksella. Konstantinopolin kirkkoarkkitehtuuri tuhoutui suurelta osin ensin 1204 ja 1453. Tutkimuksenn aikana kävi ilmi, että muutamat sikäläiset innovaatiot kuten keskibysanttilainen oktogoni tai lite-eteishalli ovat säilyneet yksinomaan provinsiaalisella tasolla. Tutkimus on Pohjoismaissa ensimmäinen Bysantin arkeologiasta tehty väitöskirja.