Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin : Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander ja taidekokoelman roolit

From the Finnish Art Society to the Ateneum: Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander and the Roles of the Art Collection My dissertation deals with the Finnish Art Society and the development of its collection in the evolving field of the visual arts from the foundation of the society in 1846 to its exhibition in the Ateneum, a palace of art that was opened to the public in Helsinki in 1888. The main questions that it addresses are why and how the collection came into being, what its purpose was and what kind of future prospects were projected for it in the rapidly evolving field of the visual arts. I have examined the subject of my study from the perspectives of institutional history, the organisation of the field of art and the history of art collections. The prisms through which I have viewed the subject are the history of museums in Europe, the written history of art, the art association movement and the organisation of art education in relation to an ideology of enlightenment. Thus the activities of the Finnish Art Society are here mirrored for the first time in a wider context and the history of its collection located on the map of European collections. My research shows that the history of the collection of the Finnish Art Society initially depended on certain players in the visual arts and their particular leanings. The most important of these custodians were two long-serving chairmen of the society, Fredrik Cygnaeus (1807 1881) and Carl Gustaf Estlander (1834 1910). When the foundations for art activities had been laid through the establishment of the society, Cygnaeus and Estlander began to plan how the field of art might be moulded so as to improve the level of training for artists and to improve the quality of the collections and the opportunities for their display. Cygnaeus campaigned for the establishment of the Finnish Fine Arts Academy, while Estlander saw opportunities to combine the visual and applied arts. The findings of my research bring new information about the history of the collection of the Finnish Art Society, its profile, the professional abilities of those who were mainly responsible for developing it and the relationship between it and plans for reforming art education. The major findings are connected with the position of the collection in the field of art at different stages of its development. Despite the central monopoly of the Finnish Art Society in the field of art, the position of the collection was closely bound up with leading players in the field of art and their personal interests. This subservience also created an impediment to its full-blown enhancement and purposeful profiling, and it remained evident for a long time when the collection was seeking its own place in the Finnish art world.

Tutkimus käsittelee 1800-luvun suomalaisen taidekentän rakenteiden muotoutumista Suomen Taideyhdistyksen kokoelmanmuodostuksen ja siihen vaikuttaneiden tekijöiden näkökulmasta. Tarkasteltavaa ajanjaksoa rajaavat Taideyhdistyksen perustaminen 1846 ja kokoelman esillepano vastavalmistuneeseen Ateneum-rakennukseen 1888. Keskeisiä kysymyksiä ovat miksi ja miten kokoelma sai alkunsa, mikä oli sen tehtävä ja millaisia tulevaisuuksia kokoelmalle nähtiin voimakkaasti muotoutumassa olleella kuvataiteen kentällä. Suomalaisen taidekentän varhaisvaiheita tarkastellaan instituutiohistorian, taidekentän järjestäytymisen ja kokoelmahistorian näkökulmista. Linsseinä toimivat eurooppalaisten museoiden historia ja taiteen historian kirjoittuminen, taideyhdistysliike sekä taideopetuksen organisoituminen suhteessa valistusajatteluun. Tutkimuksessa esitetään, että Suomen Taideyhdistys toimi Suomen taidekentän muotoutumisen kannalta välttämättömänä institutionaalisena alustana, jota yhdistyksen keskeisimmät toimijat hyödynsivät omien aloitteidensa läpiajamiseksi. Heistä merkittävimmät olivat yhdistyksen pitkäaikaiset puheenjohtajat Fredrik Cygnaeus (1807-1881) ja Carl Gustaf Estlander (1834-1910), joiden tavoitteena oli taiteilijoiden koulutuksen tason nostaminen ja kokoelmien sekä niiden esillepanomahdollisuuksien kehittäminen. Cygnaeus ajoi Suomeen taideakatemiaa, Estlander puolestaan näki mahdollisuudet taiteen ja taideteollisuuden voimien yhdistämisessä ja kehitti konseptia, joka jo varhain sai nimekseen Ateneum. Tutkimustulokset tuovat uutta tietoa Suomen Taideyhdistyksen kokoelmahistoriasta, kokoelman profiilista, kokoelman keskeisten kehittäjien kompetenssista sekä kokoelman suhteesta taidekoulutusta koskeviin suunnitelmiin. Havainnoista keskeisimmät liittyvät kokoelman asemoitumiseen taidekentälle sen kehityskaaren eri vaiheissa. Huolimatta Suomen Taideyhdistyksen monopoliasemasta taidekentällä, kokoelma oli voimakkaasti sidoksissa keskeisiin taidekentän toimijoihin ja heidän henkilökohtaisiin intresseihinsä. Tämä myös muodostui kokoelman täysipainoisen kehittämisen ja tavoitteellisen profiloinnin esteeksi. Tutkimus osoittaa kuinka Taideyhdistyksen kokoelmalla oli vielä Ateneum-rakennuksen muutonkin jälkeen vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Samalla se kumoaa aikaisemman kokoelmahistoriallisen kirjoituksen, jossa Suomen Taideyhdistyksen kokoelmahistoria on itsestäänselvästi luettu sittemmin syntyneen Ateneumin taidemuseon esihistoriaksi.