Ruumiillinen esine, materiaalinen suku : Tutkimus Pyhä Anna itse kolmantena -aiheisista keskiajan puuveistoksista Suomessa

Embobied Object, Material Family. Late-Medieval Wood Sculptures Depicting Saint Anne with the Virgin and Child in Finland Saint Anne, the mother of the Virgin Mary, was one of the most popular saints in Western Europe in the late Middle Ages. She was often depicted with two other figures, the Virgin and the Christ Child (Anna Selbdritt). The dissertation examines the polychrome wood sculptures showing this motif, with a special focus on those remaining in Finland. It investigates the meanings these sculptures had to their observers in the fifteenth-century Finland. The study sheds light to important material heritage which is little known and offers new insights into the cult and imagery of the holy grandmother. Methodologically the study is based on iconology and post-formalist art history, and it appropriates concepts such as spatiality, sanctity, corporeality, and gender. Taking a comparative approach it knits together larger tendencies and local people and incidents. By conflating methodological domains it renews the ways how fragmentary wood sculptures, lacking documentary written sources, can be contextually interpreted and comprehended. The sculptures are analyzed from three angles. Firstly, the study explores the sculptures by focusing on their materiality and facture, which is to consider them as records of their own making. The analysis provides new information concerning the quantity, location, and current condition of the sculptures and it also elucidates problems regarding attribution, dating, display, and craftsmanship. The book presents the results of the empirical study of 45 Saint Anne groups; these works are individually described in the large Appendix. Secondly, the works are contextualized to the specific historical conditions in which they were observed. The study discusses closely the circumstances in the Turku Cathedral around the shrine of Saint Anne, the popular belief, and the piety of individual persons. The sculptures, deemed as the embodiments of the holy characters, interacted with the devotees. Thirdly, the works are examined within the wider theological and ideological currents of the era centered on the body and Incarnation. Saint Anne with the Virgin and Child motif demonstrated the Carnal Trinity, the motherly side of the Holy Trinity. The dissertation argues that Saint Anne was interpreted as the female counterpart or, in a mythical sense, wife of God. Furthermore, the Child s implicit, simultaneous presence as a suffering or dead man imbues the sculptures with a sense of the Passion, thus associating them with the pietà and the Mater dolorosa motifs. The naked Christ Child underlines him as the offering and, eventually, the Eucharistic wafer. The study suggests that the sculptures mediate continuity and the bloodline between the generations by the intertwined and repeated gestures, clothing and positions of the portrayed figures. Regardless of the ostensible homeliness of the sculptures, so readily reiterated by earlier scholars, these sculptures represented creation and birth through the carnal yet holy mothers.

Pyhä Anna, Neitsyt Marian äiti, oli yksi myöhäiskeskiajan suosituimmista pyhimyksistä läntisessä Euroopassa. Myös Suomessa pyhällä Annalla oli tärkeä asema, olihan hän yksi Turun hiippakunnan kolmesta suojelijasta. Taidehistorian alaan kuuluva väitöskirjatutkimus tarkastelee Pyhä Anna itse kolmantena -aiheisia puuveistoksia ja niiden merkityksiä keskittyen Suomessa säilyneisiin teoksiin. Tutkimus nostaa esiin vähän tunnettuja katolisen ajan esineitä ja valaisee näiden avulla uudella tavalla keskiajan hartauselämää. Tutkimuksessa puuveistoksia tarkastellaan ikonologian ja jälki-formalistisen taidehistorian avulla, painottaen teosten materiaalisuutta ja kontekstisidonnaisuutta. Esitetyt tulkinnat hyödyntävät tilallisuuden ja ruumiillisuuden käsitteitä, jotka näiden veistosten yhteydessä viittaavat muun muassa niiden kolmiulotteisuuteen ja tehtävään pyhimysten ruumiillistumina; veistos ei ainoastaan esittänyt pyhää isoäitiä vaan toimi tämän maanpäällisenä olomuotona. Yhdistämällä eri tutkimusperinteitä väitöskirja uudistaa vaurioituneiden ja vailla kirjallisia aikalaislähteitä olevien keskiajan puuveistosten tutkimusta. Teoksia lähestytään kolmesta eri näkökulmasta, joista ensimmäinen keskittyy teosten materiaalisuuteen ja fakturaalisuuteen vetäen yhteen yksityiskohtaisen empiirisen tutkimuksen tulokset. Nämä antavat uutta tietoa teosten määrästä, paikannuksesta, kunnosta sekä niiden valmistuksesta ja ajoituksesta. Laaja kuvallinen luettelo kaikista 45 veistoksesta on koottu liitteeseen. Toinen näkökulma sitoo veistokset ajallis-paikalliseen kontekstiinsa, 1400-luvun Suomeen, valottaen pyhän Annan moninaisia kulttipiirteitä mukaan lukien muut kuvaukset. Teosten kohtaamista ja vastaanottoa pohditaan tuomalla esiin historiallisia henkilöitä ja heidän lahjoituksiaan. Rinnastamalla kansanperinnettä visuaaliseen materiaaliin tutkimus hakee unohdettuja kosketuspintoja näiden ilmaisumuotojen välille. Kolmanneksi tutkimusmateriaali asetetaan osaksi myöhäiskeskiajan ruumiillisuuteen keskittyviä aatteita painottaen veistosten tehtävää Jeesuksen äidinpuoleisen, ruumiillisen ja materiaalisen, mutta samalla pyhitetyn perimän todistajina. Henkilöiden yhteennivoutuvat asennot sekä Annan ja Neitsyt Marian toisiaan toistavat eleet ja asut tuovat esille sukupolvien välisen jatkumon ja verisiteen. Erityisesti Armonistuin-aiheen rinnalla pyhä Anna näyttäytyy Jumalan feminiinisenä vastinparina, tämän myyttisenä puolisona. Veistoksissa esiintyvät murheen ilmaukset puolestaan viittaavat Jeesuksen ristinkuolemaan, jolloin pieni ja usein alaston Jeesus-lapsi onkin veistoksissa samaan aikaan myös kuollut tai kärsivä mies, tai merkitsemässä ehtoollisleipää. Tutkimuksessa osoitetaan, että Pyhä Anna itse kolmantena -veistokset eivät maineestaan huolimatta ole kotoisia perhekuvia, vaan inkarnaatiolle välttämätöntä ruumiillista äitiyttä korostavia monimerkityksisiä hartauskuvia.