Karl Popper's Philosophy of Science - And the Evolution of the Popperian Worlds

This doctoral thesis in theoretical philosophy is a systematic analysis of Karl Popper's philosophy of science and its relation to his theory of three worlds. The general aim is to study Popper's philosophy of science and to show that Popper's theory of three worlds was a restatement of his earlier positions. As a result, a new reading of Popper's philosophy and development is offered and the theory of three worlds is analysed in a new manner. It is suggested that the theory of three worlds is not purely an ontological theory, but has a profound epistemological motivation. In Part One, Popper's epistemology and philosophy of science is analysed. It is claimed that Popper's thinking was bifurcated: he held two profound positions without noticing the tension between them. Popper adopted the position called the theorist around 1930 and focused on the logical structure of scientific theories. In Logik der Forschung (1935), he attempted to build a logic of science on the grounds that scientific theories may be regarded as universal statements which are not verifiable but can be falsified. Later, Popper emphasized another position, called here the processionalist. Popper focused on the study of science as a process and held that a) philosophy of science should study the growth of knowledge and that b) all cognitive processes are constitutive. Moreover, the constitutive idea that we see the world in the searchlight of our theories was combined with the biological insight that knowledge grows by trial and error. In Part Two, the theory of three worlds is analysed systematically. The theory is discussed as a cluster of theories which originate from Popper's attempt to solve some internal problems in his thinking. Popper adhered to realism and wished to reconcile the theorist and the processionalist. He also stressed the real and active nature of the human mind, and the possibility of objective knowledge. Finally, he wished to create a scientific world view.

Teoreettisen filosofian alaan kuuluva väitöskirja analysoi Karl Popperin tieteenfilosofiaa ja sen suhdetta kolmen maailman teoriaan. Tavoitteena on ollut tarkastella Popperin tieteenfilosofiaa ja osoittaa, että Popper puolusti aikaisempia näkemyksiään kolmen maailman teoriassa. Väitöskirjassa esitetään uusi tulkinta Popperin filosofiasta ja kolmen maailman teoriaa tarkastellaan uudesta näkökulmasta. Kolmen maailman teorian ontologisen tulkinnan rinnalle tuodaan epistemologinen tulkinta. Popperin epistemologiaa ja tieteenfilosofiaa analysoidaan osassa 1. Popperin ajattelun osoitetaan olevan kahtiajakautunutta: hän sitoutui kahteen eri lähestymistapaan huomaamatta niiden välistä jännitettä. 1930-luvulla Popper omaksui loogisen ja teoriakeskeisen lähestymistavan (the theorist). Logik der Forschung teoksessa hän pyrki luomaan tieteen logiikan, joka perustui ajatukselle että teoriat muodostuvat universaaliväitteistä, joita ei voida verifioida, mutta jotka voidaan falsifioida. Myöhemmin Popper omaksui erilaisen lähestymistavan (the prosessionalist). Popper painotti nyt tieteen olevan luonteeltaan prosessi ja esitti, että tieteenfilosofian tulisi keskittyä tiedon kasvun analysointiin ja että kaikki kognitiiviset prosessit ovat konstruktiivisia. Hän korosti, että hahmotamme maailman teorioidemme valossa ja yhdisti tämän ajatuksen biologiseen näkemykseen, että tieto kasvaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Popperin kolmen maailman teoriaa analysoidaan osassa 2. Kolmen maailman teoriaa tarkastellaan Popperin yrityksenä ratkaista joitakin aiempien näkemystensä aiheuttamia ongelmia. Popper puolusti myös realismia ja pyrki yhdistämään aiemmat lähestymistapansa (the theorist ja the prosessionalist). Hän painotti ihmismielen aktiivista luonnetta ja objektiivisen tiedon mahdollisuutta hahmotellen uutta tieteellistä maailmankuvaa.