A cross-linguistic study of lexical iconicity and its manifestation in bird names

Abstract This dissertation is a cross-linguistic study of lexical iconicity. The study is based on a genealogically stratified sample of 237 languages. The aim is to contribute with an empirical study to the growing dialogue focusing on different forms of lexical iconicity. The conceptual framework of the present study is based on an analysis of types and means of lexical iconicity in the sample languages. Archaeological and cultural evidence are used to tie lexical iconicity to its context. Phenomena related to lexical iconicity are studied both cross-linguistically and language-specifically. The cognitive difference between imitation and symbolism is essential. Lexical iconicity is not only about the iconic relationship between form and referents, but also about how certain iconic properties may become conventional, means used to create sound symbolism. All the sample languages show some evidence of lexical iconicity, demonstrating that it is a universal feature. Nine comparisons of onomatopoeic verbs and nouns, with samples varying between six and 141 languages, show that typologically highly different languages use similar means for creating words based on sound imitation. Two cross-linguistic comparisons of bird names demonstrate that a vast majority of the Eurasian names of the common cuckoo and the world-wide names of crow and raven of the 141 genera are onomatopoeic.

Kielten välinen tutkimus leksikaalisesta ikonisuudesta ja sen esiintyminen lintusanastossa Kielitieteen oppikirjat antavat usein yksipuolisen kuvan sanastosta. Oppikirjoissa korostetaan kielen sopimuksenvaraisuutta eli sitä, että sanoilla ei ole mitään konkreettista yhteyttä siihen, mitä ne kuvaavat. Motivoitunut sanaston osa, jolla on yhteys siihen mitä se kuvaa, ohitetaan oppikirjoissa muutamalla huomautuksella, tai sitä ei mainita lainkaan. Väitöskirjassa pohdin syitä tälle ja osoitan 237 kieltä kattavalla ja maantieteellisesti edustavalla kieliaineistolla, että motivoitunut sanasto on tärkeä osa kieltä ja että se pitäisi käsitellä kattavasti kielitieteen perusoppikirjoissa. Olen koonnut yksittäisistä kielistä tehtyjä havaintoja motivoituneesta sanastosta ja muodostanut niiden pohjalta teorian siitä, kuinka motivoitunut sanasto kielessä ilmenee. Leksikaalinen ikonisuus, eli motivoituneet ilmaukset voidaan jakaa ääntä imitoiviin ja muita aisteja symbolisesti kuvaileviin. Tämä ero tulee olla selvä myös käytetyssä terminologiassa. Leksikaaliseen ikonisuuteen liittyvä terminologia on pitkään ollut sekavaa. Tutkimukseni aineiston pohjalta tarjoan uudelleenmuotoillun käsitteistön, jossa ero imitoinnin ja symbolisen kuvailun välillä on selvä. Tärkeää on myös huomata, että kieltä pitäisi tutkia kontekstissaan silloin, kun se on mielekästä. Suomen lintusanastoa käsittelevässä osassa osoitan, että jotkin linnut on nimetty niiden värityksen, pesimäpaikan tai koon mukaan, mutta ne linnut, joilla on helposti tunnistettava ääntely, on nimetty onomatopoeettisesti. Tämän lisäksi vertaan Euraasian alueen käen nimiä sekä korpin nimiä maailmanlaajuisesti ja osoitan, että nimet ovat onomatopoeettisia eli ääntä imitoivia ja lisäksi hyvin yhteneväisiä keskenään.