Ryssän koulussa : Suomalaiset Venäjän stipendiaatit autonomian aikana 1812-1917

Finnish scholarship students in Russia during the autonomy (1812-1917) During the autonomy in Finland (1809-1917), an attempt to improve the knowledge of the Russian language was made through special language university scholarships. With these scholarships the students could go and study the Russian language and acquire cultural knowledge in Russia. Other member countries on the edges of the Russian Empire, like Poland and the Baltic provinces, did not have similar programs. The first two scholars started their journey in 1812. A system of travel allowances was introduced in 1841. Between the years 1812- 1917 a total of almost 400 students studied in Russia. The studies mainly took place in Moscow. These scholarship students were called the Master s of Moscow ". In this paper, Finnish-Russian relations are studied based on the attitude towards the Russian language and the people who studied it in Finland. Although the attitude towards them was neutral in the beginning, in 1844 there was a strong change. Students of Russian, and especially the scholars, received the stigma of being unreliable and unpatriotic, a stigma they were never able to get rid of. The study of the Russian language was voluntary in Finnish schools between 1863 and 1872. Starting from 1890, however, the study of the Russian language was enforced. In doing so, the Russians attempted to unify the Empire, while the Finns had the illusion that they had their own state. Thus, Russia saw the language as a way to unify the Empire and Finns as an attempt to make them Russians. The purpose of studying in Russia was to improve the student s practical language skills and overall knowledge of the customs and culture of the country. Besides knowing the language, knowledge of Russian culture and customs is essential in understanding Russia and Russians; therefore, the studies of literature, geography and history have been noted in this research. Without knowledge it is difficult to develop understanding. After their studies, almost all of the scholars returned to Finland and did not continue their careers in Russia. They worked mainly as teachers and civil servants, and managed to improve the Finnish people s weak knowledge of Russian and Russia through teaching, translations of literature and newspaper articles. Through these scholars, it is possible to see how the attitudes towards the language have been closely related to the political history between Finland and Russia. The language became the subject of resistance and these attitudes were transferred to its students. In 1917, the study of Russia and the Russian language ended and it was no longer possible to use the acquired knowledge of language and country in independent Finland.

Tutkimus käy lävitse Suomen ja Venäjän suhteita Venäjällä autonomian aikana opiskelleiden suomalaisten stipendiaattien kautta. Ensimmäiset stipendiaatit lähtivät Moskovaan keväällä 1812. Alussa heidän tehtävänään oli kahden maan "poliittinen ja sivistyksellinen lähentäminen", koska venäjä haluttiin yhdistäväksi tekijäksi kahden kansan välillä. Stipendijärjestelmä oli ainutlaatuinen Venäjän imperiumissa. Muilla alueilla, Puolassa tai Baltian provinsseissa sellaista ei ollut. Työssä käsitellään lähes neljänsadan stipendiaatin opintoja ja elämää Venäjällä sekä urakehitystä Suomessa. Suomen ja Venäjän suhteiden tapahtumien taustalla on tarkasteltu sitä, miten venäjän kieli ja sen harrastajat koettiin eri aikoina. Autonomian alussa kielet yleensä olivat vain kommunikatiivinen instrumentti vailla poliittista ja kansallista painolastia. Myöhemminen kummankin maan kansallismieleisen ajattelun seurauksena suhde kieleen erosi kahtaalle. Suomessa 1800-luvun alussa vallinnut myönteinen ilmapiiri ja asenne venäjän kielen opiskelua kohtaan muuttui vuonna 1844 ja hyödyllisestä venäjästä tuli "kirottu kieli". Samalla venäjän opiskelijat, stipendiaatit ensimmäisinä, saivat kielen kautta opportunistin ja maanpetturin pysyväksi jääneen leiman. Venäläiset näkivät kielen valtakuntaa yhdistävänä tekijänä, suomalaiset pitivät sitä venäläistämisen välikappaleena. Suomessa venäjän kieli ja sen opiskelu on aina ollut poliittista, enemmän kuin mikään muu kieli. Venäjän kielen pakko-opetuksen vaiheita on tarkasteltu ja pyritty analysoimaan pakollisuuden tehoa. Stipendiaatit olivat Venäjän tuntemuksen eliittiryhmä, joka oli nähnyt Venäjän imagoaan parempana maana, mutta Venäjään liittyvistä asenteista ja arvostuksista sekä pinttyneistä ennakkoluuloista ei kuitenkaan Suomessa päästy eroon. Suhtautuminen Venäjään ja venäläisyyteen liittyi käsityksiin venäjän kielestä ja sen opiskelun kiinnostavuudesta. 1890-luvulta lähtien stipendiaatit olivat joskus kahden tulen välissä, kun suomalaiset näkivät venäjän harrastajat isänmaallisesti epäilyttävinä ja venäjän kielen opiskelemattomuuden ansiona. Toisaalta venäläiset pitivät suomalaisia stipendiaatteja Venäjän imperiumin tavoitteiden jarruna ja esteenä syntyperäisten venäläisten pääsylle suomalaisiin virkoihin. Venäjän kielen tarpeellisuus ja taito sekä heikko Venäjän tuntemus Suomessa olivat autonomiankin aikana yleisen pohdinnan aiheena. Viime vuosisadan alussa hämmästeltiin, miten Suomessa vain harvat osasivat venäjää ja miten huonosti tunsimme itäisen naapurimme, vaikka olimme olleet sata vuotta läheisessä yhteydessä. Venäjän tuntemustamme ei silloinkaan määritelty, sen vähäisyyttä vain päiviteltiin. Venäjän historiaan, maantietoon ja kirjallisuuteen perehtyminen on edelleenkin paras keino ymmärtää Venäjää. Venäjän tuntemuksen peruselementit eivät ole muuttuneet, ja siksi ei ole vaikeata nähdä samankaltaisuuksia nykyisen Venäjän elämässä. Stipendiaattimatrikkelissa on lukuisia Suomen politiikan, talouden ja kulttuurin edustajia, jotka hyödynsivät Venäjän stipendiajan kokemuksiaan omalla urallaan.